Uudellamaalla on muiden Suomen maakuntien tapaan useita erilaisia aluetta ilmentäviä tunnuksia. Historiallisen vaakunan ja maakuntalaulun rinnalle on 1980-luvulta lähtien nimetty nimikkolintu, -kasvi, -kala, -nisäkäs ja -kivi. Kansalaisten äänestyksiin perustuvista nimeämisistä viimeisin on maakuntajärvi, jonka jokainen maakunta sai vuonna 2011.
Maakuntavaakuna
Uudenmaan vaakunassa on sinisellä pohjalla kaksi aaltoaiheista hopeajuovaa ja niiden välissä peräsimellä varustettu kultainen vene.
Vene on vanha rannikkoseutujen tunnus ja kahden hopeavirran oletetaan viittaavan maakunnan jokiin, jotka olivat aikanaan tärkeitä sisämaahan johtavia kulkuväyliä.
Maakuntavaakunat syntyivät alun alkaen 1500-luvulla. Uusimaa sai vaakunansa aivan vuosisadan lopulla. Uudenmaan vaakunasta on olemassa kuva vuodelta 1599.
Maakuntien vaakunat otettiin maakunnan liittojen käyttöön syksyllä 1997. Osa yhdeksästätoista vaakunasta on vanhoja historiallisia vaakunoita ja osa historiallisten aiheiden perusteella piirrettyjä uusia vaakunoita. Uudellamaalla otettiin käyttöön vanha maakunnan vaakuna.
Maakuntien vaakunat näkyvät teiden varsilla maakuntien rajoilla.
Vaakunan pohjalta on tehty myös lippusalkoon nostettavat maakuntaviiri ja maakuntalippu.
Maakuntakukka: valkovuokko
Valkovuokko tuo kevään. Se kukkii touko-kesäkuussa laajoina, kauniina kasvustoina.
Valkovuokko viihtyy lehdoissa ja lehtomaisissa tuoreissa metsissä, lehtoniityillä ja multavan maan kuusikoissa Etelä- ja Keski-Suomessa.
Valkovuokko kasvaa noin 10–30 senttimetrin korkuiseksi. Kukka on valkoinen mutta usein ulkopinnaltaan myös hieman punertava. Kasvi on myrkyllinen.
Valkovuokko nimettiin Uudenmaan maakuntakukaksi vuonna 1986.
Maakuntalintu: mustarastas
Alkukeväisen metsän ja taajamien ensimmäinen huiluääni kuuluu mustarastaalle.
Lintu laulaa kauniita säkeitä, joita se ei kuitenkaan toista samalla tavoin kuin laulurastas.
Mustarastas on lähes yhtenäisen tummanruskea lintu. Kurkku on vaaleampi, rinta hieman viiruinen ja nokka kellanruskea.
Mustarastas pesii Suomen etelä- ja keskiosissa rehevissä lehti- ja sekametsissä mutta on tuttu näky myös puistoissa ja puutarhoissa. Se munii neljästä viiteen sinivihreää, ruskeapilkkuista munaa, joita se hautoo pari viikkoa. Molemmat vanhemmat ruokkivat poikasia.
Mustarastas muuttaa talvehtimaan Länsi-Eurooppaan syys–marraskuussa, pieni osa kannasta talvehtii Etelä-Suomessa. Iloksemme mustarastas palaa jälleen varhain maalis–huhtikuussa.
Maakuntalintuna mustarastas on edustanut Uuttamaata vuodesta 1985 lähtien.
Maakuntakala: kuha
Kuha on yleinen kala lähes koko Euroopassa puhtaissa joissa ja järvissä mutta myös murtovesissä. Suomen rannikolla sitä esiintyy Merenkurkkuun saakka. Kuha on arvokala ja sen liha on maukasta.
Kuha on noin puoli metriä pitkä ja korkeintaan neljä kiloa painava petokala. Se kutee touko–kesäkuussa.
Maukas ja Uudellamaalla yleinen kuha on ollut maakunnan tunnus vuodesta 1994 lähtien.
Maakuntanisäkäs: siili
Siili on yksi tutuimpia luonnonvaraisia eläimiämme. Se on yöeläin ja viihtyy lehti- ja sekametsissä. Sitä näkee yleisesti myös puistoissa ja puutarhoissa. Lokakuun lopusta maaliskuun lopulle se viettää talvihorrosta.
Siili lasketaan kuuluvaksi hyönteissyöjiin, mutta ravinnoksi kelpaavat myös pikkueläimet kuten etanat, kastemadot ja sammakot.
Pesän siili rakentaa maakoloon tai lehtikasaan ja siinä on yleensä kaksi kulkuaukkoa. Siili synnyttää kolmesta kahdeksaan poikasta, joilla on valkeat, pehmeät piikit ja joiden silmät avautuvat vasta kahden viikon ikäisinä.
Pehmeä ja sympaattinen, mutta tarvittaessa puolustusvalmis siili on ollut Uudenmaan maakunnan tunnus 1990-luvun alusta lähtien.
Maakuntakivi: sarvivälke
Sarvivälke on oiva patsas- ja kiuaskivi. Se on musta, tummanvihreä tai tummanruskea, tasaisin välkehtivin pinnoin lohkeileva mineraali. Se kuuluu tummien kivilajiemme päämineraaleihin. Rakenteeltaan sarvivälke on rakeista tai sälöistä.
Sarvivälkepitoiset kivilajit, kuten amfiboliitti ja gabro ovat erittäin yleisiä Uudenmaan kallioperässä.
Sarvivälkepitoisia kiviä käytetään rakennus- ja muistomerkkikivinä ja ne ovat usein myös laadukkaita kiuaskiviä.
Maakuntakivet nimettiin vuonna 1989.
Maakuntajärvi: Tuusulanjärvi
Tuusulanjärvessä yhdistyvät kulttuurihistoria ja kaupunkimaisuus. Tuusulan Rantatien varrella asui 1900-luvun alussa kuuluisia taiteilijoita, kuten Jean Sibelius, Pekka Halonen ja Eero Järnefelt. Tuusulanjärven taiteilijayhteisö ja kulttuurihistoriallinen merkitys ovat ainutlaatuisia Suomessa.
Järven pohjoispäässä sijaitsee Järvenpään keskusta, eteläosa liittyy Tuusulan keskustaan. Järvi on runsasravinteinen ja sameavetinen. Sitä ympäröivällä valuma-alueella on runsaasti peltoja ja asutusta.
Ihmisen toiminta on vaikuttanut järven tilaan voimakkaasti jo vuosikymmeniä ja järveen lasketut jätevedet olivat pilata koko vesistön. Vuodesta 1999 lähtien Tuusulanjärveä on kunnostettu määrätietoisesti monin eri tavoin.
Järvi on lähes kahdeksan kilometriä pitkä ja kapeahko. Pinta-ala on noin 6 km² ja keskisyvyys 3,2 m. Matalat rannat reunustavat Halosenniemen kohdalla sijaitsevaa 10 metrin syvännettä.
Tuusulanjärvi valittiin Uudenmaan nimikkojärveksi maanlaajuisen yleisöäänestyksen tuloksena vuonna 2011.
Maakuntaviiri
Vaakunaan perustuvan maakuntaviirin on suunnitellut heraldikko Juhani Heinemaa. Lippusalkoon vedettävää kangasviiriä on saatavana neljää kokoa eri korkuisiin salkoihin. Siitä on versiot suomen- että ruotsinkielisen alueen tunnusvärein.
Viirin käyttöä eivät sido liputussäännöt, vaan maakunnan asukkaat voivat pitää viiriä salossa vuorokauden ympäri niin kesällä kuin talvellakin. Sitä voidaan käyttää myös isännänviirin tavoin ilmoittamaan talonväen paikallaolosta.
Uudenmaan maakuntaviiriä markkinoi ja myy Flagmore Oy. Yrityksen verkkosivuilta löytyy myös lisätietoa viirin käytöstä.
Maakuntalaulu
Mahtipontinen Uusmaalaisten laulu ylistää maakunnan kauneutta ja ainutkertaisuutta. Sen sanat ovat Kaarlo Terhin vuodelta 1911. Seuraavana vuonna Jean Sibelius antoi sille sävelen.
Uudenmaan maakuntalaulun kantaesityksestä on kulunut jo yli sata vuotta. Uusmaalaisten laulu esitettiin ensimmäisen kerran Ylioppilaskunnan Laulajien kevätkonsertissa 21.4.1912.
Laulu syntyi Eteläsuomalaisen osakunnan runokilpailun myötä. Jean Sibelius oli jo ennakkoon lupautunut säveltämään voittajarunon.
Uusmaalaisten laulu
Missä maat on mainiommat, vetreämmät veet,
sadat saartaa, niemet, lahdet, rakkaampata rantaa!
Missä virrat viehkeämmät, salmet, seljänteet,
maa ja meri aulihimmin aarteitansa antaa!
Uusmaa Suomen kruunussa on helmi kirkkahin,
täällä kukkaan puhkeaapi tiede, taidekin,
tääll’ on Suomen pää ja sydän, into hehkuvin,
lempi lämpöisin.
Jäykkänä ja pystypäin, kuin luoto meressä
ajan aallokossa seisoo uusmaalainen kansa;
vapauden tunto sykkii lasten veressä,
valppahana vainon torjuu, oikeus turvanansa.
Suomen siskosarjassa on nuorin Uusimaa;
parhaan työmme, lempemme ja laulumme se saa.
Uusmaa, nimes uljahana kanna aikain taa,
meidän Uusimaa!
Tutustu myös
Alue ja kunnat
Uusimaa on Suomen helmi, lauletaan maakuntalaulussa vuodelta 1912. Metropolimaakunta onkin valtakunnallisesti vahva elinkeinoelämän, kulttuurin ja korkean osaamisen keskus. Tänä päivänä Uusimaa on myös vahvasti kansainvälinen maakunta.
Lisätietoa maakuntatunnuksista
Anni Levonen
Graafinen suunnittelija
anni.levonen@uudenmaanliitto.fi
Visuaalinen suunnittelu, liiton ilme
Ajankohtaista
Uutinen
21.11.2024
Kiertotalouden tulevaisuus kiinnosti Slushissa
Uudenmaan kiertotalouslaakson järjestämä kiertotalouden tulevaisuudennäkymiä luotaava oheistapahtuma Slushin avajaispäivänä toi yhteen kiertotalouteen keskittyneitä startup-yrityksiä, suuryrityksiä ja noin satapäisen yleisön. Tapahtuman paneelikeskusteluissa keskityttiin erityisesti pohjoismaisiin pörssiyrityksiin, tekoälyn tuomiin innovaatioihin tekstiili- ja rakennusalalla sekä ekosysteemien väliseen yhteistyöhön.
Uutinen
20.11.2024
Kulttuurin ja luovien alojen kehittäminen vahvistuu Uudenmaan liitossa
Uudenmaan liitto on selvittänyt rooliaan kulttuuritehtävän toteutuksessa maakunnan alueella. Kulttuurissa ja luovilla aloilla liitolle on tunnistettu neljä roolia: edunvalvoja, yhdistäjä, mahdollistaja ja alueen strateginen kehittäjä.
Sivu päivitetty viimeksi: 13.8.2024